Tunnustaminen on kansainvälisessä oikeudessa yksipuolinen valtiotoimi, jolla valtio ilmaisee hyväksyvänsä tietyn oikeusseikan ja liittävänsä siihen kansainvälisen oikeuden liittämät oikeusseuraamukset.[1] Tunnustaminen kohdistuu tavallisesti valtioon, mutta se voi kohdistua myös valtion hallitukseen sekä muihin tosiasioihin tai tilanteisiin, kuten aluemuutoksiin.
Tunnustamisen oikeudellisesta merkityksestä on erimielisyyksiä. Deklaratiivisen teorian mukaan tunnustamisessa vain todetaan jo tapahtunut asia, uuden valtion synty, eikä sillä ole vaikutusta valtion syntyprosessiin. Konstitutiivisen teorian mukaan valtion tunnustaminen on itse edellytys sen asemalle kansainvälisen oikeuden subjektina. Näiden koulukuntien välille on myös syntynyt niitä yhdistäviä tunnistamisteorioita.[2]